Uutta ja ikivanhaa - lääkkeitä luonnosta

Tietoja jutusta

Julkaistu Yhteishyvä -lehdessä nro 4/2003 (huhtikuu).
Tämä versio ei ole täysin identtinen lehdessä julkaistun jutun kanssa. Lehdessä julkaistua versiota on hieman lyhennetty.

Uutta ja ikivanhaa ­ lääkkeitä luonnosta

Yrttilääkintä on aihe, joka edelleen herättää jonkin verran äärimmäisiä reaktioita puolesta tai vastaan. Toiset näkevät yrtit vanhanaikaisena ja turhana "uskomuslääkintänä", joka parhaimmillaankin on epätäsmällistä ja ennakoimatonta. Vastapuolelta löytyy intoilijoita, joiden mielestä yrttilääke on kaikissa tapauksissa synteettistä valmistetta parempi vaihtoehto. Kuten tavallista, totuus löytynee jostain äärimmäisyyksien välimaastosta.

Miellyttipä ajatus tai ei, alkaa olla selvää, että yrttilääkkeet ovat tulleet Suomeen ja muihin länsimaihin jäädäkseen. Keski-Euroopan maissa ne ovat aina olleetkin suosittuja. Suomesta yrttilääkeperinne hävisi sotien jälkeen melkein kokonaan ja ilmestyi uudelleen vasta 60- ja 70-lukujen vaihtoehtoliikkeiden myötä. Yrttiteen hörppiminen ja ginsengin ja venäjänjuuren popsiminen tuli tuolloin kansainvälisten virtausten myötä meilläkin muotiin vaihtoehtoväen keskuudessa. 80-luvun alussa luontaistuoteala kasvoi täällä rivakasti. Nykyään myyntiluvut näyttävät vakiintuneen, ja yrtit ja yrttilääkintä ovat hitaasti ja huomaamatta muuttumassa marginaali-ilmiöstä joksikin normaaliksi ja arkipäiväiseksi.

Erityisvalmisteet ovat elintarvikkeita

Yrttilääkkeistä tulevat ehkä ensimmäisinä mieleen erityisvalmisteiden nimellä myytävät tuotteet, joita luontaistuoteliikkeiden ja supermarketien hyllyillä ja näyttää olevan joka lähtöön. Jos kirjavien pakkausten lupauksiin on uskominen, nämä pillerit, kapselit, yrttiuutteet ynnä muut auttavat pitämään mielen virkeänä, vahvistavat luustoa tai kehon puolustusmekanismeja tai hiuksia, antavat elinvoimaa tai seksuaalista halukkuutta ja niin edelleen. Valmistajat ovat joskus tunnettuja, yrttilääkkeisiin erikoistuneita lääketehtaita, joskus taas aivan tuntemattomia yrityksiä.

Nämä "yrttilääkkeet" eivät tuotebyrokratian kannalta ole lainkaan lääkkeitä vaan elintarvikkeita. Erityisvalmisteita valvovat samat viranomaiset kuin elintarvikkeitakin, eikä niille ole luvallista ilmoittaa sairauksien hoitoon tai ehkäisyyn liittyvää, siis "lääkkeellistä" vaikutusta. Tämä säädös johtaa joskus huvittaviin kiertoilmaisuihin. Erityisvalmisteet eivät saa parantaa sairautta, mutta terveyden vahvistaminen on toki sallittua, ja niinpä erityisvalmiste "lisää elämäniloa" eikä hoida depressiota; "vahvistaa luustoa" eikä ehkäise osteoporoosia; "tukee suoliston tervettä bakteerikantaa" mutta ei paranna ripulia.

Erityisvalmisteet ovat kasvien lääkekäytön villiä länttä. Kaikkien tuotteiden sisältöä ei valvota, ja ilmoituskin on Elintarvikevirastolle tehtävä ainoastaan markkinoille tulevista "ravintoainevalmisteista", eli vitamiinien ja hivenaineiden saantiin tarkoitettuja erityisvalmisteista. ­ Muut erityisvalmisteet, esimerkiksi yrtteihin perustuvat "onnellisuuspillerit" ynnä muut, saa tuoda myyntiin edes ilmoittamatta virastolle, kertoo Elintarvikeviraston lakimies Kirsi Hannula. Elintervikevirasto valvoo erityisvalmisteiden lainmukaisuutta lähinnä vain pakkausmerkintöjä seuraamalla. Sisältöä viranomaiset siis valvovat vain pistokokein.

Koska erityisvalmisteiden tuonti markkinoille on helppoa, se on myös runsasta. Vuosittain tulee markkinoille kymmeniä uusia erityisvalmisteita. Samaan aikaan tuotteita tietenkin myös poistuu markkinoilta.

­ Erityisvalmisteet ovat kuluttajan kannalta ongelmallisia, koska valvontaa ei ole, tunnustaa Marketta Wulff Suomen Bioteekista, joka on myös omaa tuotekehitystä harjoittava luontaisalan tukku. Wulff kertoo, että alalla on jonkin verran pikkuyrittäjiä, jotka markkinoivat yhtä tai paria valmistetta ja katoavat parin vuoden kuluttua maisemista. ­ Kaikilla näillä ei ole eettistä selkärankaa, Wulff varoittaa.

­ Kuluttajaa voi neuvoa turvautumaan tunnettuun tai kauan toimineeseen tukkuliikkeeseen. Kauppias voi puolestaan vaikuttaa siihen, että liikkeen valikoima pysyy laadukkaana, Wulff sanoo. Näihin ohjeisiin voi lisätä, että jonkin yrityksen yhteystiedot olisi pystyttävä löytämään joko valmistepakkauksesta tai myyjältä. Kovin räikeä mainonta on epäilyttävää. Erityisvalmisteiden kohdalla "tieteellisiin tutkimuksiin" vetoaminen on sekin kyseenalaista, tutkimuksia kun on hyvin monentasoisia.

Erityisvalmisteiden laatu vaihtelee erittäin suuresti. Eräässä ulkomaisessa tutkimuksessa todettiin, että elintarvikkeina myytävien erilaisten ginsengvalmisteiden vaikuttavan aineen pitoisuudet vaihtelivat jopa 35-kertaisesti. Tutkituista ginsengvalmisteista jotkut sisälsivät ylimääräisiä "tehoaineita", esimerkiksi kofeiinia, vaikka tätä pakkaustekstissä ei oltu ilmoitettukaan.

Erityisvalmisteiden villit markkinat tekevät kuluttajalle vaikeaksi tietää, mitä ostaa, mutta toisaalta voi ainakin toivoa, että kevyen byrokratian tuoma hintaetu siirtyisi osaksi myös kuluttajalle. Yllätykset saattavat olla sekä myönteisiä että kielteisiä.

Rohdosvalmisteet ovat lääkkeitä

Rohdosvalmisteiden ryhmä tarjoaa erityisvalmisteiden "villin lännen" vastapainoksi valvottua laatua ja turvallisuutta. Rohdosvalmiste saattaa olla luontaistuotekaupan hyllyllä aivan samannäköinen kuin erityisvalmistekin lukuunottamatta pakkauksen merkintää ROHDOSVALMISTE.

Rohdosvalmisteelle on haettava myyntilupa, jos se sisältää voimassaolevassa lääkeluettelossa mainittua rohdosta, kuten neidonhiuspuuta (Ginkgo biloba) tai mäkikuismaa, tai jos valmisteelle halutaan ilmoittaa lääkkeellinen käyttötarkoitus. Erikoistutkija Sari Koski Lääkelaitoksesta kertoo, että rohdosvalmisteet kuuluvat EU-lainsäädännön mukaan lääkkeisiin, ja niitä valvotaan aivan samoin periaattein kuin muitakin lääkkeitä. Myyntiluvan voi saada vain, jos valmisteen laatu, teho ja turvallisuus on osoitettu, eikä rohdosvalmisteille ole myönnetty tässä mitään helpotuksia muihin lääkkeisiin nähden. Rohdosvalmisteet on myös valmistettava lääketehtaassa kuten muutkin lääkkeet.

Osaa rohdosvalmisteista voidaan myydä vapaasti vaikka elintarvikeliikkeissä, osa taas rajoitetaan myyntilupaa myönnettäessä vain apteekkimyyntiin. Mitään väliportaan myyntikanavaa, kuten Saksan rohdoskaupat, ei ole määritelty. Luontaistuoteliikkeillä ei siis ole Suomessa mitään erityisasemaa.

Joskus vapaassa myynnissä jo oleva rohdosvalmiste rajoitetaan jälkikäteen apteekkitavaraksi. Näin kävi mäkikuismalle, suositulle masennuslääkkeelle ja "onnellisuusyrtille", jolla vuosituhannen vaihteessa todettiin vakavia yhteisvaikutuksia joidenkin HIV-lääkkeiden ja eräiden muiden reseptilääkkeiden kanssa. Kesällä 2000 mäkikuismavalmisteiden myynti rajoitettiin Lääkelaitoksen määräyksellä apteekkeihin.

Tällaiset yhteisvaikutukset ovat aivan arkipäiväisiä myös synteettisillä lääkkeillä eikä sellaisen löytyminen mäkikiusman tapauksessa tarkoita että yrtti olisi jotenkin kelvoton. Tapaus kertoo vain, että tutkijat ja viranomaiset ovat olleet valppaina.

Suomessa laillisesti myytävät yrttivalmisteet ovat parhaiden asiantuntijoiden mukaan yleensä turvallisia, jos tuotteita käytetään lyhyen aikaa ja ohjeiden mukaisesti. Jos käyttää samanaikaisesti muita lääkkeitä, pitäisi keskustella lääkärin kanssa sekä yrttihoidon aloittamisesta että lopettamisesta, sillä yrttivalmisteet vaikuttavat usein muiden lääkkeiden tehoon.Ulkomailta esimerkiksi internetin kautta hankittujen yrttivalmisteiden kanssa on oltava erittäin varovainen. Erityisesti ns. kiinalaisen järjestelmän yrttivalmisteet ovat vahvoja ja niistä toisilla saattaa olla pahoja haittavaikutuksia.

Yrttilääkkeet maailmalla

Yrttilääkeisiin suhtaudutaan hyvin eri tavoin Euroopan eri maissa. Saksassa ne ovat lääkkeitä, joita yli 80 prosenttia lääkäreistä käyttää itse ja joita lääkärit määräävät runsaasti myös potilailleen. Myydyistä käsikauppalääkkeistäkin on Saksassa yrttivalmisteita joka kolmas. Britanniassa yrttivalmisteet ovat ravinnonlisiä, "food supplements", eivätkä ne ole sillä tavoin sulautuneet koululääketieteeseen kuten Saksassa.

­ Euroopan lääkebyrokratiassa yrttilääkkeet on huomioitu jo kauan, kertoo Lääkelaitoksen erikoistutkija Sari Koski. ­ Euroopan farmakopeassa, joka on kokoelma lääkkeiden laatuvaatimuksia, ovat alusta, siis vuodesta 1964 alkaen, olleet mukana myös kasvirohdokset.

Sari Kosken arvion mukaan toiminta rohdosalueella on viime vuosina vilkastunut. Farmakopeaan on lähivuosina tulossa useita uusia rohdoksia, ja erityinen rohdosvalmistetyöryhmä on asetettu harmonisoimaan Euroopan maiden keskenään hyvin erilaisia rohdosvalmistesäännöksiä.

Myös maailman terveysjärjestö WHO on reagoinut "perinteisten tai vaihtoehtoisten hoitomuotojen" kasvaneeseen suosioon 90-luvulla. "Perinteisiä" hoitomuotoja ovat eri maiden perinteisen yrttilääkinnän lisäksi esimerkiksi akupunktio, jooga, shiatsu ja aromaterapia. Länsimaihin tuotuina näitä samoja hoitomuotoja kutsutaan "vaihtoehtoisiksi" tai "täydentäviksi" ­ joidenkin mielestä paras termi on "uskomuslääkintä", mihin sisältyy ajatus että puhujalla on hallussaan se oikea "tieto".

Tämän vuoden toukokuussa WHO on julkistanut ensimmäisen perinteisiä hoitomuotoja koskevan globaalin strategian. Tarkoituksena on tehostaa perinteisten ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen tutkimusta, edistää niiden oikeaa käyttöä sekä auttaa maailman maita integroimaan ne osaksi terveydenhoitojärjestelmiään. Samalla pyritään varmistamaan, että suuryritykset eivät pääse kaappaamaan perinteisiä lääkkeitä, sekä estämään lääkekasvien sukupuutot.

Yrttilääke (herbal medicine) on WHO:ssa määritelty tuotteeksi, joka voi koostua kasvinosista sellaisinaan tai niistä tehdyistä valmisteista, jotka useimmiten on tehty uuttamalla. Jos tuotteessa on kemiallisesti määriteltyä vaikuttavaa ainetta (esimerkiksi synteettisesti valmistettua tai yrteistä eristettyä), sitä ei kutsuta yrttilääkkeeksi.

Luonto parantaa myös koululääketieteessä

"Luonto on kaikkien vaivojen parantaja", kerrotaan lääketieteen isän, Hippokrateen, sanoneen. Mitä kaikkea luontoon halutaankaan sisällyttää, varmaa on että tuo luonto jatkaa edelleen parantajantehtävässään. Länsimaisista lääkkeistä huomattava osa on ainakin idean tasolla kansanlääkinnässä käytetyistä luonnonlääkkeistä peräisin. Esimerkiksi kiniini, edelleen paras malarialääke, juontuu kiinapuun kuoresta, jonka ensimmäisiä käyttäjiä olivat todennäköisesti etelä-amerikkalaiset intiaanit ­ nämä puolestaan kertovat oppineensa kiniininkäytön puumalta. Aspirin-nimellä tunnetun asetyylisalisyylihapon esikuva on sekin luonnonlääke: pajunkuoresta valmistettu kipu- ja kuumelääke, jollainen on tunnettu hyvin monissa maailman kulttuureissa.

Luonto tarjoaa siis ideoita lääkkeiksi, mutta se auttaa usein itse lääkkeiden valmistusprosessissa.

­ Koululääketieteen lääkevalmisteissa on luonnosta saatavien lääkeaineiden osuus noin kolmasosa, ja on ennustettu, että osuus kasvaisi puoleen vuoteen 2010 mennessä. Näin kertoo farmakognosian professori Raimo Hiltunen, joka tutkimustyössään Helsingin yliopiston farmasian laitoksella seuloo luonnosta uusia bioaktiivisia yhdisteitä, erityisesti luonnon antioksidantteja.

­ Koululääketieteen lääkevalmisteissa luonto palvelee eri tavalla kuin "vaihtoehtoisiksi" mielletyissä yrttivalmisteissa, Hiltunen kertoo. Yrttilääkkeet valmistetaan usein kasvista uuttamalla, kun taas koululääketieteen puolella kasvista valmistetaan lääkettä useimmiten eristämällä rohdoksista vaikuttavia aineita, niin sanottuja puhdasaineita. Tällaisia ovat esimerkiksi digitoksiini, morfiini, kodeiini, kiniini, ergotamiini ja niin edelleen, ja harvalle tulisi mieleen pitää näistä valmistettuja lääkkeitä mitenkään "vaihtoehtoisina". Pikemminkin ne ovat koululääketieteen ydinaluetta.

Hiltusen mukaan syynä luontoperäisten aineiden käyttöön synteettisesti valmistettujen sijasta on yleensä yksinkertaisesti kannattavuus: kemiallinen synteesi on usein liian kallista. Sen sijaan kemiallisia menetelmiä käytetään usein luontoperäisen lähtöaineen "parantelemiseen", jolloin puhutaan puolisynteettisestä valmistuksesta.

Esimerkiksi taksoli, 1990-luvun "ihmelääke" syöpään, löytyi alun perin marjakuusen kaarnasta Yhdysvalloissa vuonna 1963, mutta nykyään taksolia valmistetaan muista luonnonaineista puolisynteettisesti, jolloin lääkeainetta saadaan nopeammin ja enemmän, ja hitaasti uudistuvat marjakuuset saavat kasvaa rauhassa.

­ Kaikista rohdoksista ei voida eristää puhdasainetta, koska ei tiedetä, mihin rohdoksen vaikutus perustuu, Hiltunen kertoo. Esimerkiksi mäkikuisma on ainakin toistaiseksi tällainen mysteeri. Ensin ajateltiin, että mäkikuisman salaisuus piilee hyperisiini-yhdisteessä, mutta myöhemmin on huomattu, että se ei olekaan ainoa vaikuttava tekijä.

Muun muassa tästä syystä myös yrttilääkkeet puolustavat Hiltusen mukaan edelleen paikkaansa. Vanhoja kasvilääkkeitä tutkitaan hänen mukaansa entistä enemmän, ja rohdosten arvostus on nousussa ympäri maailman. Yrttilääkkeet ovat vähitellen valtavirtaistumassa.

Hiltusen mukaan yrttilääkkeillä on huonoja puolia on esimerkiksi se, että niiden koostumusta on hankala vakioida, koska rohdoksen laatuun vaikuttavat lukemattomat seikat kasvupaikan olosuhteista lähtien. Toisaalta rohdoksilla, jotka usein ovat seuloontuneet tuhansia vuosia kestäneessä kulttuurisessa valintaprosessissa, on vähemmän sivuvaikutuksia kuin synteettisillä lääkkeillä, joiden historia on vain sadan vuoden pituinen. Yrttilääkkeiden pitkän historian ansiosta myös niiden mahdolliset perinnölliset vaikutukset tunnetaan paremmin kuin synteettisillä lääkkeillä. Perinnölliset vaikutukset ovat mahdollisia, jos lääke vaikuttaa ihmisen perimään.

­ Ei voida sanoa, että yrttilääkkeet tai muut kasvilääkkeet olisivat jotenkin kokonaisuutena parempia tai huonompia kuin kemiallisin menetelmin syntesoidut lääkkeet, professori Hiltunen sanoo. Valinta on tehtävä tilannekohtaisesti saatavilla olevien vaihtoehtojen kesken.
 

Jussi Hirvi
jussi.hirvi@greenspot.fi