Tietoja artikkelista

Artikkeli on julkaistu BTJ Kirjastopalvelun kustantamassa teoksessa Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita tammikuussa 2005.

Margaret Craven (1901-1980), Yhdysvallat

Margaret Craven syntyi Helenassa, Montanassa, asui kasvuikänsä Washingtonin osavaltiossa ja vietti aikuisikänsä Kaliforniassa, missä hän historiaa opiskeltuaan elätti itsensä ensin sanomalehden toimittajana ja sittemmin myymällä novelleja useisiin lehtiin.

1930-luvulla sattuneen onnettomuuden aiheuttama silmävaurio johti näön hitaaseen mutta väistämättömään huononemiseen. Siitä huolimatta Craven teki vielä eläkeikäisenä komean romaanidebyytin. Esikoisteoksesta tuli kansainvälinen bestseller. Toinen romaani seurasi kymmenen vuotta myöhemmin, ja kuolinvuonna ilmestyi vielä suppea muistelmateos.

Kuulin pöllön kutsuvan (1967, suom. 1975) sijoittuu Tyynenmeren Kanadan-puoleiselle rannikolle ja kertoo nuoresta, tietämättään kuolemansairaasta anglikaanipapista, jonka hänen lempeä esimiehensä lähettää Kingcomen intiaanikylään matkapapiksi ja elämää oppimaan. Romaani on kertomus nuoren papin intiaanikylässä viettämästä puolentoista vuoden ajasta.

Intiaanikylää, sen kwakiutl-kansaan kuuluvia asukkaita, vuodenkiertoa, myytti- ja tarinaperinnettä sekä perinteisen elämänmuodon väistämättömältä vaikuttavaa rapautumista kuvataan tarkasti ja lämpimästi. Kingcome on todellinen paikka, ja kirjailija kertoo muistelmateoksessaan viettäneensä siellä useita päiviä. Monet todelliset henkilöt esiintyvät romaanissa sellaisinaan, joskin toisilla nimillä.

Kuolema on romaanissa koko ajan läsnä, ja kaikkea sävyttää lempeä suru. Romaanin nimikin tulee intiaaniheimon uskomuksesta, jonka mukaan pöllö huutaa sen ihmisen nimeä, jonka on vuoro kuolla. Kuolemasta kertoo myös intiaanikylän taloudelle keskeinen lohi, jota intiaanit kutsuvat uijaksi. ”Kun uija kuolee se antaa kaikkensa sen tarkoituksen hyväksi, jota varten se tehtiin, eikä se ole surullista. Se on riemuvoitto”, pappi sanoo päästyään seuraamaan lohien hidasta kuolemaa joen yläjuoksulla.

Kylän asukkaita kuvataan lämpimällä huumorilla, ja lempeän pinnan alla on joskus terävääkin ironiaa, erityisesti kun kuvauksen kohteina on kylässä vierailevia ymmärtämättömiä valkoisia, kuten komentelevainen konstaapeli, upporikkaat jenkkituristit tai ylimielinen antropologi.

Kirjassa kohtaavat järkähtämättömän kristillinen maailmankuva ja schweitzerilainen, universaali elämän kunnioitus. Tässä harvinaisessa ristivalossa on syntynyt intiaanikulttuurin kuvaus, joka on sekä syvällisen ymmärtävä että länsimaiselle lukijalle helposti lähestyttävä.

Esikoisromaani ei kelvannut yhdellekään yhdysvaltalaiskustantajalle, mutta lopulta kustantaja löytyi Kanadasta. Teoksesta tuli heti bestseller, ja vasta vuosia myöhemmin se julkaistiin myös Yhdysvaltojen puolella. Romaanista on tehty televisioversio (1973). Suomennos on sujuva ja kestänyt erinomaisesti aikaa.

Tämä hyvä maa (1977, suom. 1979) on osittain kirjailijan omaan elämään perustuva romaani Westcottin perheestä, jonka jäseniä kohtalot heittelevät Washingtonin osavaltiosta Kaliforniaan ja Montanaan. Romaani on suppeahko, mutta kattaa silti hengästyttävän pitkän ajanjakson T-Fordien huolettomista päivistä presidentti Carterin aikaan. Kaikkitietävä kertoja kuvaa perheenjäseniä melko tasapuolisesti, ja tuloksena syntyy lavea ajankuva, joka romaanin loppupuolella kuitenkin muuttuu kiireisen luettelomaiseksi. Hyvin alkaneen, kunnianhimoisen romaanin langat eivät tunnu pysyvän aivan loppuun asti kasassa. Romaani sai ilmestyessään anglosaksisissa maissa huonot arvostelut, eikä aivan aiheetta. Suomennoksen kieli on hieman raskasta ja monin paikoin epäluontevaa.

The Home Front on postuumi novellikokoelma. Again Calls the Owl on 120-sivuinen muistelmateos, jonka pituudesta yli kolmannes käsittelee kirjailijan menestysteoksen syntyä ja vastaanottoa. Muistelmista selviää, että Kingcomen intiaanikylä tosiaan autioitui, kuten Craven oli romaanissaan ennustanut, mutta sittemmin kylään on muuttanut jälleen intiaaneja, ja perinteisen elämänmuodon jatkuvuus on siis toistaiseksi turvattu.

Suomennetut teokset

Kuulin pöllön kutsuvan (I Heard the Owl Call My Name, 1967). Suom. Risto Lehmusoksa. Gummerus 1975.

Tämä hyvä maa (Walk Gently This Good Earth, 1977). Suom. Anna Paljakka. Gummerus, 1979.

Suomentamattomat teokset

The Home Front, 1981. ## novellikokoelma ##

Again Calls the Owl, 1980. ## muistelmateos ##

  - Jussi Hirvi