Tietoja jutusta

Julkaistu Vihreä Lanka -lehdessä nro 32/2004 (6.8.04).
Tämä versio on pyritty editoimaan niin, että se vastaa tekstiltään täysin lehdessä ilmestynyttä versiota.

Ihmiset ja muut eläimet

Jussi Viitala: Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen. Atena 2003.

Jussi Viitalan Tieto-Finlandia-palkinnostakin kilpaillut teos Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen on yleisesitys siitä, mitä tällä hetkellä tiedetään eläinten sosiaalisesta käyttäytymisestä.

Kirjaa markkinoidaan sekä populaaritiedekirjana että korkeakoulun oppikirjana. Teos rakentuu tiukan teoriatulituksen sijasta ennemminkin esseistisen jutustelun pohjalle: maallikkolukijakin jaksaa seurata jouhevaa tekstiä. Vaikeita käsitteitä käytetään, mutta ne selitetään aina ensimmäisellä esiintymiskerralla.

Pitkän tutkijanuran tehnyt Viitala etenee kirjassaan aisteista aivoihin: aluksi käsittelyssä ovat aistitoiminnot ja aistitiedon suodatus sekä aiheeseen liittyvät taustateoriat. Viitala selvittää asiantuntevasti erilaisia signaaleja ja eläinten välisen viestinnän perusteita ja päätyy lopulta kertomaan eläinmaailman sosiaalisista rakenteista ja mekanismeista. Lopuksi hän pohtii vielä kielen evoluutiota.

Kiehtovat käytännön esimerkit

Kirjan empiirinen aineisto koostuu suurimmaksi osaksi nisäkkäitä, lintuja ja muita eläimiä ­ joskus ihmisiäkin ­ koskevista esimerkeistä.

Tarkat kuvaukset eläinten käyttäytymisestä kiinnostanevat ketä tahansa luonnonyhtävää. Toisin kuin television eläindokumenteissa, näihin tarinoihin ei ole ympätty viiden pennin dramatiikkaa tai viihdeorkesterisäestystä.

Eläintutkimuksessa on kautta historian kiinnitetty huomiota ihmisen ja eläimen rajaan. Milloin minkäkin tekijän on katsottu erottavan ihmisen muista eläimistä. Selityksiksi on tarjottu esimerkiksi tietoisuutta, kieltä, kulttuuria tai taitoa käyttää työkaluja. Teoriat ovat kumoutuneet yksi toisensa jälkeen, kun eläinyhteisöjä on tutkittu tarkemmin: näyttää siltä, ettei ihminen loppujen lopuksi juurikaan eroa muusta eläinkunnasta.

Ihminen elää, eläin ihmettelee

Nykyisin monet tutkijat ovat sitä mieltä, että ihmisen ja muiden eläinten väliset erot ovat pikemminkin määrällisiä kuin laadullisia. Jonkinlainen perheyhteys näyttää yhdistävän eri lajeja. Samaa mieltä on myös Jussi Viitala. Hän jopa hylkää kokonaan vaisto-käsitteen, koska sitä on käytetty ideologisesti: eläimet on leimattu "automaateiksi", ihminen "maailman ainoaksi järkiolennoksi".

Tosiasiassa myös ihminen toimii vaistojen eli perittyjen käyttäytymismallien varassa. Opittua käyttäytymistä taas löytyy ihmisen lisäksi myös eläimillä. Esimerkiksi lintujen laulutaito voi olla joko synnynnäistä tai opittua: käen kukunta kulkee geeneissä, mutta amerikkalainen valkopäävarpunen joutuu opettelemaan laulamisen taidon.

Tutkimukset osoittavat, että myös eläimet kykenevät tietoiseen harkintaan. Hauskimpia esimerkkejä eläinten kyvystä tietoisuuteen ovat viittomakieltä oppineet simpanssit ja gorillat. Ensimmäistä kertaa historiassa ihminen on voinut kysyä eläimeltä, miltä tuntuu olla eläin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että se tuntuu pitkälti samalta kuin ihmisenä oleminenkin. Viittova Koko-gorilla katsoo olevansa ilman muuta "ihminen", ei "eläin". Jussi Viitala muistuttaakin, että olisi korkea aika alkaa puhua ainakin delfiinien ja kädellisten "ihmisoikeuksista".

Jussi Hirvi