Lähetin alla olevan kirjoituksen Hesarin Mielipide-palstalle. Eivät ole ainakaan vielä julkaisseet.

--- Kirjoitus alkaa ---

Tällä palstalla on jälleen kerran (29.1.) suositeltu, että vaihtoehtohoito-temin sijasta käytettäisiin termiä uskomushoito. Tällä kertaa suosittelijana oli erikoislääkäri Matti Raivio.

Maailman johtavat lääketieteelliset aikakauslehdet, kuten Lancet ja BMJ, käyttävät termiä vaihtoehtohoito, ja WHO on ottanut käyttöön erityisen strategian perinteisten ja vaihtoehtohoitojen edistämiseksi. Helsingin Sanomissa sen sijaan pitäisi muka käyttää kotikutoista uskomushoito-termiä, joka leimaa epäoikeudenmukaisesti sekä uskomukset että hoidot.

Maailma ei ole niin mustavalkoinen, että hoidot voitaisiin tällä tavalla jakaa vuohiin ja lampaisiin. Useista hoidoista näyttö on vaihtelevaa ja tulkinnanvaraista, ja syytä on sekä hoidoissa, tutkimusmenetelmissä että tieteen rahoituksen jakautumisessa.

Jos tällaista mielivaltaista jakoa kahteen jostain syystä yritettäisiin toteuttaa, niin ongelmaksi nousisi, kelle annetaan tieteellisen näytön tulkintavastuu. Skepsis ry:tä lähellä olevat skientistit varmasti ohjeistaisivat mielellään toimittajia termin soveltamisessa. Tällöin voi ennustaa, että kontekstiherkät hoidot ovat se lapsi joka lentää pesuveden mukana. Näytön ristiriitaisuus kontekstiherkkien ilmiöiden kohdalla on tieteellisen menetelmän ongelma, ei todellisuuden ominaisuus. Näyttö on dosentti Pekka Louhialan mukaan ristiriitainen jopa niinkin itsestäänselvän ilmiön kuin plasebo- eli hoitovaikutuksen kohdalla (ks. tiedesivut, HS 29.11.05). Tarkoittaako tämä muka, että hyvään hoitosuhteeseen pyrkivä käytännön lääkäri antaakin tuomittavaa uskomushoitoa?

Perinteiset ja vaihtoehtohoidot ovat lääketieteelle yhtä arvokas resurssi kuin geneettinen monimuotoisuus luonnon järjestelmille. Uskomuslääkintä on propagandistinen termi, jonka soveltaminen tiedonvälityksessä tekisi eri tutkimusmenetelmien hyvien ja huonojen puolien kiihkottoman pohdinnan mahdottomaksi.

Olen yrittänyt seurailla kannabispolitiikan kehitystä eri maissa, ja tässä muutamia tuoreehkoja uutisia:

Britanniassa päätettiin hiljattain, että kannabista ei nosteta takaisin B-luokkaan huolimatta uusista tuloksista, jotka kytkevät kannabiksen psykooseihin.

http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk_politics/4625404.stm

Sveitsissä on viime vuosina väitelty kannabiksen laillistamisesta, mutta päätöksiä ei ole tehty, ja viime aikoina (9/11:n jälkeen??) asenteet ovat siellä tiukentuneet. (lähde: Stakesin julkaisema Dialogi-lehti)

Hollannissa Maastrichtin pormestari ehdottaa kannabispolitiikan muutosta: kannabista myyvien coffeeshopien pitäisi saada myös kasvattaa omat kamansa liikkeen takahuoneessa. Näin katkeaisi yhteys organisoituun rikollisuuteen. Pormestari ehdottaa muillekin Euroopan maille toimivaksi osoittautunutta sallivaa politiikkaa, ja on kutsunut eri maiden hallintoihmisiä aihetta käsittelevään seminaariin.

BBC:n tekemässä haastattelussa pormestari kertoo: "If you look at the figures you can see that only a small percentage of the youth in the Netherlands is addicted to cannabis. In Germany, Belgium and France the figures are much higher. So our policy works. It is a good policy."

Hollannin konservatiivit ajavat päin vastoin kannabispolitiikan tiukentamista niin, että vain hollantilaiset saisivat käydä coffeeshopeissa, ja heilläkin olisi oltava sitä varten erityinen lupakortti.

http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/4595018.stm

- Jussi